Moikka!
Selvisinpäs hengissä keuhkoputken tähystyksestä ❤
Oli aivan kamala operaatio, mutta meni odotettua paremmin koska ei tullut yökkimisreaktiota eikä yskääkään juurikaan, pari kertaa vaan.
Hengityskään ei salpautunut missään vaiheessa, ei edes huuhtelussa.
Vähän huonosti se kulki yhdessä kohtaa, mutta kulki kuitenkin.
Tähystettiin nenän kautta. Tuntui ihan kauheelle, mutta ehkä siksi ei tullut yökkimisreaktiota.
Ekaksi tunkivat nenään puudutusnestettä, joka valui kurkkuun ja piti niellä. Maistui aivan infernaalisen pahalle. Sitten tungettiin joku iso vanupuikko. Se maistui vielä pahemmalle, tai siis ne nesteet jotka valui sieltä kurkkuun.
Sitten skooppi. Tosiaan nenän kautta nieluun. Se tapahtui tosi nopeasti.
Tuntui aika ilkeältä välillä kun lääkäri liikutti skooppia. Siinä liikuttamisten välissä tuntui jokseenkin siedettävältä, jos nyt niin voi sanoa.
Yhdessä välissä mun keuhkoista tuli verta ja sitä tuli mun suuhunkin. Oli pakko pullauttaa ne veret suusta ulos. Hoitaja onneksi pyyhki ne pois.
Sitten jossain vaiheessa suuhun tuli jotain pahanmakuista nestettä, mutta nielin sen.
Onneksi.. Onneksi pystyi tutkimuksen aikana nielemään.
Jos ei olis pystyny, ois käyny huonosti.
Ennen tutkimusta annettiin lääkettä, joka kuivattaa suun. Nerokasta. Näin ollen tutkimuksen aikana ei erittynyt paljoa sylkeä, tai ei ainakaan normaaliin tapaan. Sekin pelasti aika paljon.
Et tosiaan ne mitä piti niellä, oli noi nesteet ja osa siitä verestä, mutta suurimman osan pullautin siis ulos.
Mua tutkittiin 2 skoopilla.
Eli kun eka vedettiin pois niin kohta seuraava sisään.
Joku keuhkohuuhtelukin tehtiin, en tiedä tarkkaa termiä.
Yllätys kyllä henki kulki siitä huolimatta. Välillä huonommin mutta kuitenkin.
Vähän ennen loppua sain happiviikset.
En nyt tiiä Oliks niistä niin hirveesti apua, kun toinen sierain oli jokatapauksessa tukossa kun siitä meni skooppi.
Jonkin verran katselin näyttöä, siihen ja hengitykseen keskittyminen auttoi selviämään tutkimuksesta. Olihan se ihan mielenkiintoista nähdä keuhkoputkensa x)
Mutta aina silloin kun skooppia liikutettiin, ylös alas tai ainakin siltä se tuntui, niin en pystyny keskittyy muuhun ku siihen inhottavaan tunteeseen.
Kerran jotain näytettä otettaessa sattui vähän enemmän.
Noin muuten ei varsinaista kipua tuntunut, inhottavalta vaan tuntui.
Suuri oli helpotus kun se oli ohi ❤
Toimenpiteen jälkeen sain levätä tarkkailuhuoneessa noin tunnin.
Kotiin päätin mennä kela-taksilla :D Kannatti kyllä.
Miehen perhana ei päässyt hakemaan.
Yskää mulla on ollut näin jälkikäteen, oli jo ennen tutkimusta, mutta nyt se on astetta limaisempaa. Mut lienee ihan normaalia.
Mutta nyt kun se on ohi ja selvisin siitä, voin olla kiitollinen, hymyillä taas ja jatkaa elämääni 😊❤